Sunnuntain unkarilainen rata. Kuva: Marjo Ulvinen

Jos kisaviikonloppu pitäisi tiivistää kolmeen sanaan, ne olisivat yhteishenki, taistelutahto ja suomalainen sisu. Yhteishenki, koska en ole missään muussa lajissa tavannut näin monimuotoisella porukalla näin hyvää yhteishenkeä. Taistelutahto, koska pelkästään jo talkootyönä rakennettu ja toteutettu kilpailu osoittaa sen olemassaolon. Ja sisu, koska kilpailu käytiin myrskystä huolimatta. Siinä jos missä on suomalaista sisukkuutta parhaimmillaan!

Perjantai oli treenipäivä. Monista muista ratsastuksen lajeista poiketen ratsastusjousiammuntakilpailut käydään usein lainahevosella. On siis tärkeää, että ratsastajat pääsevät kokeilemaan ja tutustumaan hevosiin ennen kisan alkua. Hevosen nopeudesta sai esittää toiveita kilpailuun ilmoittautuessa, mutta lopullisen jaon tekivät järjestäjät. Osallistujia oli 22, joten melkein kaikki jakoivat hevosensa toisen kilpailijan kanssa. Siksipä sekä treenit, että kilpailu toteutettiin porrastetusti ryhmissä, jotta ruuhkalta ja hevosten vaihdon aiheuttamalta sähläykseltä vältyttiin. Kun oman ryhmän vuoroon oli vielä tarpeeksi aikaa, tai se oli jo mennyt, toimivat kilpailijat muiden ryhmien ratatoimitsijoina, esimerkiksi pisteitä laskemassa tai liputtajana.

Kilpailujen nuorin osallistuja, 13-vuotias Tino Suhonen. Kuva: Marjo Ulvinen

Lauantain ensimmäiset radat olivat korean double shot ja triple shot. Oman haasteensa päivään loi erittäin kova tuuli, joka voimistui sitä mukaan mitä pidemmälle kisassa edettiin. Kilpailijat roikkuivat aina vain tiukemmin kiinni aseissaan ja hieman haastavista olosuhteista huolimatta pitivät katseensa keskellä maalia osuakseen tiikerin päähän. Viimeisen ryhmän aikana taivas repesi, jonka myötä kova tuuli viskoi vettä vaakatasossa ihmisten kasvoille. Puut keikkuivat oksat maata hipoen ja lisätukien kanssa viritetyt maalitaulut yrittivät lähteä lentoon kriittisillä hetkillä. Olosuhteista huolimatta kisa käytiin loppuun kunnialla ja sen jälkeen ryhdyttiin jo valmistautumaan seuraavaan.

Lauantain toinen rata teki historiaa. Sateinen kesä oli saanut raviradan keskiosan muistuttamaan nurmialueen sijaan järveä, joten alunperin ohjelmassa ollut puolalainen rata oli jouduttu perumaan. Tilalle oli siis keksittävä jokin toinen rata. Niinpä asian kanssa oli laitettu tuumasta toimeen ja tilalle oli luotu suunnitelma suomalaisesta radasta. Rata sovitettiin puolikkaaseen ravirataan ja matkan varrelle oli laitettu 8 maalia, joista ensimmäinen ja viimeinen olivat keskellä maassa ja loput sijoiteltu reunoille. Historiankellot laitettiin pyörimään, kun ensimmäinen ratsukko starttasi radan Rauli-myrskyn saattelemana. Kilpailijoilta vaadittiinkin hyvän ratsastus- ja ampumistaidon lisäksi kylmiä hermoja ja kestävää sisukkuutta, kun myrsky lisäsi haastetta jo valmiiksi haastavalle radalle. Kilpailijat puskivat suorituksiensa läpi kunniallisesti ja näin ensimmäinen kilpailu suomalaisella radalla saatiin päätökseen.

Kuva: Marjo Ulvinen

Sunnuntaina käytiin suomenmestaruuksien viimeinen osakilpailu, unkarilainen rata. Tyyni ilma helpotti ampumista ja kilpailijat tekivät toinen toistaan hienompia suorituksia. Tunnelmaa loi vielä suunnaton tsemppi ja kannustus, joka tuntui vain lisääntyvän kohti kisan loppua tultaessa.

Päivän päätteeksi jäljelle jäi enää palkintojen jako. Luonnollisesti ulkomaalaiset osallistujat, romanialainen Mihai Cozmei ja ruotsalainen Linnéa Beijar, eivät voineet tulla kruunatuksi suomenmestaruuskilpailussa, vaikka yksilökilpailuihin saattoivatkin ottaa osaa. Suomen parhaan ratsastusjousiampujan kruunun voitti Marko Suhonen, toiseksi itsensä taisteli Anna Minkkinen ja pronssille sijoittui Tero Ulvinen. Valtavasti onnea kolmelle Suomen parhaalle ratsastusjousiampujalle!

Jälkifiiliksiä lukiessa saattaa todeta, että kisa oli varsin unohtumaton. Hyvin erikoiset olosuhteet painoivat kokemuksen varmasti syvälle paikalla olleiden muistiin, eikä se sieltä ole hetkeen poistumassa. Ulkomaalainen osallistuja, Mihai Cozmei, kirjoitti Facebookissa kisan opettaneen hänelle, mitä on suomalainen sisu. Tuo ominaisuus kuvaakin suuresti Suomessa lajin parissa pyörivien ihmisten luonnetta.

Pienen harrastajakuntansa ja haastavuutensa takia laji vaatii kasvaakseen sisukkuutta, niin yksilöiden kuin myös koko sen piirissä olevan yhteisön puolesta. Kovaa vauhtia Suomi onkin tunkemassa jalkaansa kansainvälisyyden ovenrakoon. Tänä vuonna Koreaan MM-kisoihin lähti kaksi suomalaista kilpailijaan. Voimme olla vain ylpeitä lippumme liehuessa niinkin suurissa riveissä – erittäin ylpeitä!

Kärkikolmikko! 1. Marko Suhonen – Luke (SRJL) 2. Anna Minkkinen – Sintti (HRS) 3. Tero Ulvinen – Pekko (EMAC) Kuva: Santtu Hämäläinen