Mainonta | Ota yhteyttä

Salopään sisarukset & matkaratsastus

Mitä isosisko edellä, sitä pikkusisko perässä… Hilla ja Roosa Salopää kilpailevat molemmat tavoitteellisesti matkaratsastuksessa.

hilla2Esittele itsesi.
Hilla: Olen 28-vuotias terveydenhoitaja ja asun Sastamalassa. Hevosharrastusta on takana reilut 20 vuotta, aluksi ihan tuntiratsastajana ja myöhemmin harrastus jatkui ylläpitohevosten ja sittemmin omien parissa. Harrastin aktiivisesti myös poniraviurheilua vuosina 2003-2011. Suoritin C-ajoluvan ja kokeilin myös hevosten ravimaailmaa. Monté tuntui omalta lajilta, mutta kuitenkin matkaratsastus vei voiton. Aloitin matkaratsastuksen vuonna 2007. Kaudella 2015 kilpailin tasolla 2 ja kansanvälisellä CEI*80. Parhaat saavutukset ovat tällä hetkellä kotimaasta kansalliset 80 km nopeuskilpailut parin vuoden takaa.

Roosa:
Olen 20-vuotias opiskelija Turusta. Lähes koko ikäni olen kulkenut Hillan perässä talleilla, mutta aktiivisempi hevosharrastus alkoi kuitenkin 14 vuotta sitten pienen harrastetallin ponitunneilla. Siskoni jalanjälkiä seuraten innostuin myös poniraviurheilusta, jossa kilpailinkin vuosina 2006-2013. Kilpailin satunnaisesti myös pikkuluokkia seuratason estekilpailuissa sekä helppoja koululuokkia. Matkaratsastuksen pariin päädyin Hillan mukana, ja toiminkin alkuun Hillan ja Oonan huoltojoukoissa. Ensimmäiset omat matkaratsastuskilpailuni kilpailin Oonalla vuonna 2013. Tällä hetkellä kilpailen Ardaksen kanssa 2-tasolla n. 60-79km luokissa, ja tämän kauden tavoitteina olisi edetä Ardaksen kanssa kohti CEI*80 luokkia. Parhaimmat saavutukseni matkaratsastuksen parissa ovat aluemestaruushopea 2015 68,5km matkalla Ardaksen kanssa sekä 79km luokkavoitto keskinopeudella 15,8km/h.

roosa2Toinen toisesta.
Hilla: Roosa on luonteeltaan rauhallinen, mutta tarvittaessa hyvinkin määrätietoinen. Ratsastajana Roosa päättäväinen, mutta tarvitsee isonsiskon rohkaisua tiukoissa tilanteissa. Heikkoutena on kisajännitys, joka saa Roosan toisinaan voimaan pahoin. Hän on kuitenkin oppinut selviytymään hienosti itsensä kanssa ja pahoinvoinnin jälkeen matka jatkuu! Kilpailuissa Roosa tekee aina niin kuin on yhteisesti sovittu mm. vauhdinjaon suhteen. Jos jostakin olen kateellinen, niin istunnasta. Omani on kärsinyt viimekesäisestä nilkkamurtumasta. Roosa on aina ollut ”poni-ihminen” ja jöllittelevät shetlanninponit ja russit ovat olleet lähellä sisareni sydäntä. Siksi ponimielinen arabiruunamme on kuin tehty Roosalle: kiltti ja nöyrä, mutta tarvittaessa piristää treenejä pikku kommelluksilla.

Roosa: Hilla on luonteeltaan hyvin määrätietoinen ja pyrkii päättäväisesti kohti asettamiaan tavoitteita. Ratsastajana Hilla on päättäväinen, mutta ratsastaa aina järkevästi, hevosen parasta ajatellen. Hillassa kadehdin Hillan määrätietoisuutta ja erityisesti kisahermoja, itse kun tunnun jännittävän välillä ihan Hillankin puolesta!
roosa3Kertokaa kilpakumppaneistanne.
Matkaratsuja omasta tallista löytyy kaksi:
Go Get’m Girl eli tutummin Oona on syntynyt Suomessa vuonna 2002. Oona on kuulunut perheeseemme jo 7 vuoden ajan. Oona on kilpaillut matkaratsastuksessa tasoilla 2-3 sekä CEI*80km. Hillan kanssa on suoritettu kilpailuja matkoilla 30-80 km ja Roosan kanssa 30-50 km luokissa. Hilla ja Oona ovat kerran ehtineet startata kv-luokassa, mutta siitä ei saatu tulosta. Oonan paras suoritus tähän mennessä on Hillan kanssa 80 km nopeudella 14 km/h. Luonteeltaan Oona on äärettömän herkkä: kaikki pitää tehdä aina samalla tavalla ja jos jotakin muutoksia tulee, niin tammamaisesti ruuat jää syömättä. Perus tamma muutenkin: kun kiukuttaa, niin ruunapojat saa kyytiä tarhassa. Oona myös tekee, kun on tekemisen aika: ihan sama seuraako muut perässä, mutta junan veturi puksuttaa eteenpäin!

Ardas ox eli tuttujen kesken Alpo on syntynyt joulukuussa 2005 Liettuassa. Alpo on hevosistamme ainoa, joka on hankittu juuri matkaratsastusta ajatellen. Alpo on kuulunut perheeseen kohta kahden vuoden ajan. Alpo on kilpaillut tason 2 matkoilla. Roosan kanssa suoritetut matkat ovat olleet 30-80 km ja Hillan kanssa 30 km. Roosa ja Alpo ovat hankkimassa kvaalituloksia FEI-tasolle. Parhaat tulokset ovat aluemestaruushopeaa 2015 68,5 km matkalla nopeudella 15,3 km/h ja loppukaudesta 79 km nopeudella 15,8 km/h. Luonteeltaan Alpo on hyvin ponimainen ja varsinainen vekkuli. Pieni pilke silmäkulmassa, ja aina saattaa keksiä jotakin kivaa päivän piristykseksi. Ruoka maistuu tilanteessa kuin tilanteessa, samoin juomat jos vain on melassisiirappia joukossa!

Lisäksi hevosvahvuuteen kuuluu 17-vuotias shetlanninponiruuna Nappi, joka toimii monitoimiponina. Nappi on sekä hevosten että meidän kaksijalkaisten henkinen tuki ja turva sekä henkinen valmentaja ja terapeutti jo 15 vuoden ajan!

 

Miksi juuri matkaratsastus? 
Hilla: Ensimmäinen hevosemme oli lv-ruuna, jonka kanssa tutustuin hevosten ravimaailmaan. Kun hevoselle tuli ikää ja ravikilpailuoikeus loppui, piti keksiä uusi harrastus, jota myös lämppärin kanssa voisi harrastaa. Osallistuin ensin starttikurssille ja siitä se kipinä sitten lähti. Kilpailin silloin 30-50 km luokissa. Kilpailuja kiersin isän tai äidin kanssa, vasta Oonan kilpailu-uran alkaessa muutamia vuosia myöhemmin tiimiin kuuluivat äiti, isä ja Roosa. Laji vie mukanaan, en ole koskaan harkinnut vaihtamista tai lopettamista. Lisäksi tässä voi olla mukana niin monella tavalla. Kilpailuun pääsee mukaan, vaikkei itse ratsastaisikaan! Huollolla on iso merkitys onnistuneessa suorituksessa.

Roosa: Matkaratsastukseen tutustuin Hillan kautta ollen aluksi Hillan ja Oonan huoltojoukoissa mukana. Vuonna 2013 starttasin ensimmäiset matkaratsastuskilpailuni Oonalla ja siitä se innostus sitten lähti! Oonan kanssa olen kilpaillut 30-50 km luokissa ja myöhemmin Ardaksen kanssa olen päässyt kokeilemaan pidempiä matkoja aina n. 79 km asti. Matkaratsastuksesta tekee kiehtovan se yhdessä tekemisen meininki, mikä kisoissa on. Matkaratsastuksessa hyväksytty suoritus tai luokkavoitto ei ole ainoastaan ratsukon aikaansaannosta, vaan myös huoltojoukoilla on hyvin suuri merkitys ratsukon tuloksen kannalta. Lisäksi se, että voit viettää hyvin kuusikin tuntia satulassa ja yhdessä hevosen kanssa on aika kiehtovaa. Siinä tulee hevonen ja sen tavat hyvin tutuiksi.

 

Millä tasolla kilpailette tällä hetkellä?
Hilla: Kilpailen tasolla 2-3 ja olen startannut kahdesti kv-tasolla. Eli käytännössä 50-80 km matkoilla. Kilpaileminen vaatii johdonmukaista ja suunnitelmallista treenaamista, hyvää kuntoa molemmilta sekä kanttia ratsastaa läpi kilpailun, jossa suoritusaika on useampia tunteja. Mursin viime kesänä nilkkani, joten tällä hetkellä olen ”kilpailutauolla”.

Roosa: Tällä hetkellä kilpailen tasolla 2 eli 50-79km. Kilpaileminen vaatii johdonmukaisen treenaamisen ja hyvän kunnon lisäksi hyvää hevostuntemusta. Mitä pidemmiksi matkat menevät, sitä paremmin sinun on tunnettava hevosesi, jotta osaat reagoida pienimpiinkin muutoksiin ja välttyä mahdollisilta ongelmilta.

 

Millainen on viikko-ohjelmanne? 
Normaali viikko-ohjelma koostuu kouluratsastuksesta ja maastoharjoituksista. Kentällä hevosia jumpataan 1-2 kertaa viikossa, maastossa erilaisia harjoituksia 1-2 kertaa viikossa. Viikko-ohjelmat myös vaihtelevat treeniohjelman mukaan. Jos on rankempi treeni tai valmennus, hevosilla on sen jälkeen useampia vapaapäiviä. Maastolenkit vaihtelevat pituuksiltaan ja nopeuksiltaan. Lisäksi 1-2 h pitkät käyntilenkit ovat hyviä huonojen kelien aikaan esimerkiksi silloin, kun on pakkasta ja tiet kovia.

 

Ketkä teitä valmentavat?
Kuulumme molemmat maajoukkuevalmennusrenkaisiin ja valmentajanamme toimii Nina Mickelsson. Olemme tehneet yhteistyötä jo monta vuotta, hän tuntee hevosemme ja meidät sekä huoltotiimimme. Valmentaudumme yhdessä valmentajan kanssa 4-5 kertaa vuodessa, ja lisäksi rakennamme treeni- ja kisakalenterin yhdessä Ninan kanssa.hilla1

Parhaat saavutuksenne tai ikimuistoisimmat kisamuistonne?
Hilla: Hienoin ja mieleenpainuvin hetki taitaa olla se, kun Oonan kanssa napattiin yllätysvoitto noin 50 km kilpailussa vuonna 2013. Kyseessä oli neljäs 50 km kilpailumme ja luokassa ratsasti useampia kovia kv-tason kisaajia. Tuntui uskomattomalta napata ykköspalkinto niin kovassa seurassa. Ehkä mainitsemisen arvoinen suoritus lienee myös parin vuoden takainen 80 km kilpailu -18 asteen pakkasella… Komeasti se taittui 14 km/h nopeudella, mutta oli kyllä huollon kannalta haastavin kilpailu koskaan!

Roosa: Hienoin hetki taisi olla viime syyskuussa, kun starttasimme Alpon kanssa kumpikin ensimmäistä kertaa 79 km luokassa tuloksena luokkavoitto keskinopeudella 15,8 km/h. Matkanteko tuntui olevan Alpolle helppoa ja kisapäivä oli muutenkin onnistunut. Hyväksytty tulos ja luokkavoitto kruunasivat hienon päivän!

 

Lempi matkanne matkaratsastuksessa? 
Hilla: Kyllä ne on ehdottomasti pidemmät matkat, mielellään vielä luokat, joissa on vähintään kaksi taukoa. Siinä on kunnon kilpailun tuntua, pitää osata reagoida tilanteisiin, kuunnella hevosta ja tiimiä. Itseasiassa mitä pidempi matka, sen nopeammin tuntuu päivä kuluvan!

Roosa: Vastaan kuten Hilla, pitkät matkat, joissa useampi tauko! Taot tuovat kilpailuun lisämaustetta – kenen hevonen palautuu nopeimmin, kuka pääsee ensimmäisenä lähtemään seuraavalle lenkille ja millaisen etumatkan ratsukko saa. Lisäksi tauollisissa kilpailuissa korostuu se, miten hyvin ratsastaja tuntee hevosensa ja ratsastaako järkevästi. Tauolle ei esimerkiksi kannata tulla täydessä laukassa, mikäli hevosen sykkeet sen jälkeen ovat pilvissä. Näin palautumisaika pitenee ennen kuin syke on sen 64. Palautumiseen käytetty aika on aina pois ratsastusajasta.

 

Mitä kilpaurheilijalta vaaditaan? Uhrauksia?
Hilla: Nämä ovat pitkälti valintakysymyksiä. Tuskin kukaan tekee uhrauksia, jos ei koe niitä tärkeiksi. Kiinnostus ohjaa pitkälti jokaisen omaa tekemistä ja siksi en koe enkä ole kokenut joutuvani luopumaan mistään. Elämääni mahtuu muitakin tärkeitä menoja ihan riittävästi, treenejä on mahdollista suunnitella myös muiden asioiden mukaan. Lisäksi pystymme Roosan kanssa hyvin sumplimaan, jos jotakin erikoista on tiedossa jommalla kummalla.

Roosa: Mielestäni en ole joutunut kokemaan minkäänlaisia uhrauksia. Kyllä kaikelle löytyy oma aikansa, kunhan vain suunnittelee päivänsä oikein.

 


Ovatko hevosenne olleet valmiita vai oletteko vieneet niitä eteenpäin?

Molemmat hevoset ovat tulleet meille harrastetaustalla. Matkaratsastukseen olemme rakentaneet kummankin itse alusta pitäen. Oonan kanssa harrasteltiin myös raviurheilua aluksi, mutta koska lahjoja ei sille puolelle ollut, vaihtui matkaratsastus päätavoitteeksi. Alposta on ihan alusta alkaen lähdetty rakentamaan pitkän matkan kisahevosta.

 

Millainen hyvä matkaratsastushevonen on luonteeltaan?
Hyvä matkaratsu on liikennevarma, etenee mielellään vieraassa maastossa sekä yksin että porukassa.hilla4

Oletteko koskaan miettineet lopettavanne kilpailemista? 
Hilla: Oma harrastukseni on tällä hetkellä kuntoutuspisteessä. Mursin nilkkani ratsastamassa ollessani, eikä se ole vielä entisellään. Tällä hetkellä oma tekemiseni on pitkälti käyntipainoitteista, mutta tavoitteena on vielä kilpailla matkaratsastuksessa. Milloin se tapahtuu, ja mikä silloin on matkan pituus, ovat vielä arvoitus. Onneksi huoltohommissa pääsee osallistumaan lajiin!

Roosa: En ole. Hevoset ovat elämäntapa, ei kai niistä pääse mitenkään eroon!

 

Oman tallin plussat ja miinukset?
Meillä oli omat hevoset 15 vuotta vieraalla. Nyt, kun ne kolmatta talvea ovat omassa pihassa, emme ole keksineet mitään miinuksia! Talli suunniteltiin omien kokemusten perusteella. Mietittiin tarkkaan, mitä halutaan ja mitä ei. Esimerkiksi vuosien aikana olimme kyllästyneet kuraan ja mutaan ja tadaa: syksyn pahimpaan mutakeliaikaan meillä voi tallissa olla vaikka lenkkareilla! Nautimme siitä, kun saamme tehdä kaiken omalla tavallamme, ja hevoset ja ihmiset viihtyvät hyvin. Tallihommiin on helppo ja kiva mennä. Iltaruokinnan voi tehdä vaikka yöpuvussa saunan jälkeen!

 


roosa1Minkälainen tiimi takaanne löytyy? 

Tiimi koostuu omasta perheestä: me siskokset, äiti ja isä. Tarvittaessa myös veljemme ovat olleet mukana auttamassa, kun on kisattu molemmilla hevosilla yhtä aikaa. Jokaisella on oma roolinsa, ja pidämme palaverin aina ennen kilpailua, jossa käydään läpi omat tehtävät. Perhe-tiimin etuna on se, ettei tarvitse esittää mitään, toiset ymmärtävät jo ilmeestä miten nyt täytyy toimia. Äiti Johanna vastaa kisaeväistä. Hän huolehtii siitä, että evästä on tarjolla sekä hevoselle että ratsastajalle. Äiti pitää tavarat järjestyksessä ja siksi kuivat loimet ja satulahuovat ovat aina käden ulottuvilla. Isä Olli-Pekka vastaa kuljetuskalustosta, navigoinnista, huoltopaikkojen suunnittelusta, valokuvaamisesta. Lisäksi Hillan nilkkamurtuman jälkeen isästä on tullut ykköshuoltaja, eli hän on se, joka osallistuu ratsastajan kanssa aina eläinlääkärintarkastukseen. Isällä on myös maagisia kykyjä rauhoitella hevosia, joten sählä-Alpokin asettuu tarkastuksessa, jos isä on mukana. Hilla ja Roosa: toisen kilpaillessa toinen huoltaa.

 

Millaiset ovat Suomen ”matkaratsastuspiirit”?
Matkaratsastuskilpailuissa ilmapiiri on positiivinen. Kaikki kannustavat toisiaan, ja usein teemme muiden tiimien kanssa yhteystyötä mm. huoltojen suunnittelussa. Tuttuja on paljon, ja kilpailuiden lisäksi kokoonnumme toisinaan myös yhteistreeneihin tai järjestämme omia valmennuksia. Kuulumisia vaihdetaan aina sen verran, mitä omalta tekemiseltä kerkiää. Kisamatka taittuu mukavasti, jos matkaseurana on tuttuja. Siinä ehtii rupatella kaikenlaista.

 

Miltä vuosi 2016 näyttää kisojen ja hevosten osalta?
Tavoitteet vuodelle 2016 on asetettu, ja niitä lähdetään suunnitellusti tavoittelemaan. Kilpailemassa nähdään varmasti Roosa sekä Alpon että Oonan kanssa. Hillan tekeminen painottuu ainakin alkuvuoden osalta vielä huoltopuolelle. Tarkoitus olisi viimeistellä Roosan ja Alpon FEI-kvaalit ja mahdollisesti startata ensimmäinen ulkomaankilpailukin toivottavasti CEI*80km luokassa.hilla3

Onko alusta asti ollut selvää, että kilpailette samassa lajissa? Tuntuuko, että kilpailette toisianne vastaan vai toimitteko ennemminkin tiiminä?
Kaikki hevosiin liittyvä tekeminen on noudattanut samaa kaavaa: mitä Hilla edellä, sitä Roosa perässä! Kun Hilla aikoinaan siirtyi matkaratsastukseen, myös Roosan kiinnostus lajiin syttyi. Oonan myötä harrastus tuli koko perheen harrastukseksi ja kilpailimme Oonalla vuorotellen. Oman tallin myötä mahdollistui toisen kilpahevosen hankinta, ja sen jälkeen tekeminen on muuttunut suunnitelmallisemmaksi. Tarkoitus on kilpailla yhdessä, joko yhtä aikaa tai tiiminä. Emme ole koskaan kilpailleet toisiamme vastaan missään. Harrastus on ollut alusta saakka yhteinen. Toki joskus vähän kinastellaan, mutta viihdymme toinen toistemme seurassa ja kun tavoitteet ovat samat, niihin pyritään yhdessä toinen toistaan tukien. Olemme kilpailleet kahdesti samoissa kilpailuissa ja silloinkin lähdettiin tekemään yhdessä tulosta, tiiminä.

 

Vertaatteko koskaan itseänne toisiinne? 
Hilla: Itse en ole koskaan kokenut sisarkateutta tai vastaavaa. Iloitsen kaikista Roosan onnistumisista ja ne tuntuvat yhtä hyviltä kuin omat onnistumiset. Vaikka oma kilpaileminen on tällä hetkellä jäissä, iloitsen siitä että voin harrastaa ”Roosan kautta” ja olla mukana kaikessa.

Roosa: En vertaa. Kumpikin kilpailee omalla tasollaan. Kilpailemme aina tiiminä ja onnistumiset ovat yhteisiä.

 

Miten pidätte huolta omasta kunnostanne? Ehdittekö harrastaa muuta kuin ratsastusta?
Hilla: Käyn kuntosalilla ja spinningissä. Ennen nilkkavammaa myös bodystepissä, mutta se ei tällä hetkellä onnistu. Omasta kunnosta huolehtiminen on tärkeää, koska jos ratsastaja väsyy, väsyy hevonenkin.

Roosa: Tällä hetkellä oma kunto-ohjelmani muodostuu pääasiassa tallihommista, ratsastuksesta, sekä lenkkeilystä koirien kanssa ja ilman. Pyrin pitämään kunnostani huolta, sillä en halua häiritä hevosta ”raahautumalla” mukana.roosa4

Katso myös

DSC_0997-001

Kun kaikki on jo sanottu

Anniina Gullansin blogi Unelmien musta ja Emilia Kärjen Tähtisafiiri-blogi lopettivat heinäkuun alussa. Miksi naiset päätyivät lopettamaan bloggaamisen ja mitä heille nyt kuuluu?  Anniinan…

Lue koko juttu »

Julkaistu 18.08.2016 20:16
Kategoria: Haastattelu


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heidi Mattila ei anna MS-taudin haitata hevosharrastusta

Ylöjärveläinen Heidi Mattila (37) sai MS-diagnoosin vuonna 2010. Miten aktiivisen hevosihmisen elämä muuttui sairauden myötä ja miltä tulevaisuus nyt näyttää? –…

Lue koko juttu »

Julkaistu 05.08.2016 0:01
Kategoria: Haastattelu


koulua

Hevosalan ammattilaiset: hevosen terveysneuvoja Marika Kuutti

Marika Kuutti (24) on kauhavalainen vastavalmistunut hevosen terveysneuvoja. – Voin auttaa ruokinnan suunnittelussa ja sopivien varusteiden löytämisessä, käytösongelmissa sekä monissa hevosten terveyteen…

Lue koko juttu »

Julkaistu 18.07.2016 17:23
Kategoria: Haastattelu


_17A7078

”Ratsastusjousiammunnan suurin haaste liittyy usein ratsastajan pelkoon kontrollin menetyksestä”

Villikko Ratsukko -blogista tuttu raisiolainen Anni Jauhiainen (17) löysi ratsastusjousiammunnan valmentajansa kautta. Ratsastusjousiammunnaksi voidaan yleisesti kutsua kaikkea jousiammuntaa, joka tapahtuu…

Lue koko juttu »

Julkaistu 11.07.2016 18:26
Kategoria: Haastattelu


520

blogia

375

postausta

0

postausta tänään