Mainonta | Ota yhteyttä

Tanhuanpään sisarukset

Ella ja Salla Tanhuanpää ovat kumpikin jo vuosia kilpailleet tavoitteellisesti omissa lajeissaan. – Luonteenpiirteemme ovat ohjanneet meitä alusta alkaen eri suuntiin, Ella kiteyttää.

Hedina YHO

Esittele itsesi.
Salla:
Moikka! Olen Salla, 19-vuotias ja asun vanhempien luona Raisiossa, jossa meillä on yhdeksän hevosen talli. Opiskelen viimeisiä viikkoja Raision Kauppaopistossa, josta valmistun merkonomiksi. Käyn iltatöissä koulun ja ratsastuksen ohella sekä ratsastan myös muiden hevosia. Hevosten kanssa on tullut touhuttua jo kolmen vanhasta. Harrastaminen ei kuitenkaan ole ollut yhtäjaksoista, sillä muita lajeja on ollut rutkasti. Esimerkiksi lentopalloa, yleisurheilua, ringetteä ja sählyä. Ratsastamisen aloitin kolmen vanhana Alvan Tallilla, Raisiossa. Yhtäjaksoisesti olen harrastanut 8 vuotta ja kilpaillut esteratsastuksen parissa nyt 5 vuotta. Parhaimpia saavutuksia junioreiden aluemestaruus pronssi sekä joukkuepronssi.

Ella: Olen Ella Tanhuanpää, 22-vuotias raisiolainen. Tällä hetkellä asun Tartossa, Virossa ja opiskelen eläinlääkäriksi. Ensimmäinen vuosi alkaa pikkuhiljaa olla takana päin. Hevostelua olen harrastanut 17 vuotta, joista kilpaillut aktiivisesti yhdeksän. Olen kilpaillut Inter I -tasolle asti kansainvälisesti. Parhaimpiin saavutuksiin kuuluvat kolme SM-kultaa nuorissa ratsastajissa, henkilököhtainen PM-hopea nuorissa, Tapiola small tour -voitto ja neljästoista sija Euroopan mestaruuksissa nuorissa ratsastajissa.

 

Toinen toisesta.
Salla: Ella on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja määrätietoinen. Jos jotain päätetään, niin asia on loppuun asti niin, eikä juurikaan muutoksia suvaita. Hän on ollut hyvin voimakastahtoinen jo niin kauan kuin vain voin muistaa. Olen aina voinut luottaa, että Ella auttaa tilanteesta riippumatta. Oli kyseessä sitten ratsastusongelma tai muut murheet. Ratsastajana Ella on todella tarkka. Hän jaksaa tehdä pitkäjännitteisesti töitä erilaisten hevosten kanssa, eikä varmasti jätä hommaa kesken ennen kuin suunniteltu asia toteutuu. Ella on kilpailijana hyvin rauhallinen, aikataulu on aina suunniteltu hyvin tarkasti viimeiseen saakka. Yhteistyötä olemme yrittäneet tehdä jo monta vuotta, mutta kyllähän sen nyt tietää, kun taitava opastaa ja toinen vain sählää, niin hermohan siinä menee. 😀 Kulutetuin lause varmastikin, mitä kotikentältä on kaikunut alkuvuosina ”No tuu itte tänne näyttämään!” Vaikka Ella onkin mielestäni liian tarkka joissakin asioissa, olen silti tuollaisesta ahkeruudesta ja määrätietoisuudesta kateellinen siskolleni. Tässä sen huomaa, kuinka korkealle oikealla asenteella ja ahkeralla työnteolla pääsee!

Ella: Salla on aina ollut meistä se hurjapää, jota vauhti tai vaaralliset tilanteet ei pelota. Salla on melko äkkipikainen, mutta pitkällä tähtäimellä sinnikäs, eikä masennu vastoinkäymisistä. Salla on myös melko kovapäinen eikä nuorempana kestänyt juurikaan ratsastukseen liittyvää kritiikkiä, varsinkaan minulta. Muistan muutaman tilanteen päättyneen siihen, että Salla on lähtenyt sisälle ja minä olen ratsastanut hevosen loppuun. Näitä tilanteita ei kuitenkaan enää viimevuosina ole tullut vastaan, vaan voin hyvillä mielin katsoa ikkunasta kuinka teini-ikäinen esteratsastaja itse läpiratsastaa hevostaan määrätietoisesti, mutta pehmeästi jumpaten – välillä jopa kysyy neuvoa, jos jokin pulma ei ota ratketakseen. Salla on aina ollut korvaamaton ja paras apu kilpailuissa: nopea, vikkelä ja aina ajantasalla.

 


Kertokaa kilpakumppaneistanne.
Salla: Kilpakumppanina minulla on vuonna 2005 syntynyt puoliverinen tamma Hedina. Tamma omaa hyvin rauhallisen sekä tasaisen luonteen, mutta se menettää välillä hermonsa jos siltä vaaditaan sen omasta mielestään ”liikaa”. Hedina oli hyvin itsepäinen ja ”kaikki tietäväinen” minulle tullessaan, ja se koituikin ongelmaksi ensimmäisinä kisakausina. Luottamuspula oli suuri eikä yhteistä säveltä löytynyt millään. Muutamat kisat päättyivätkin tämän johdosta päivystykseen, joko ambulanssin tai Ellan kyydityksellä. Käytimme yli vuoden toistemme luottamuksen löytämiseen, joka onkin nyt tuottanut tulosta. Olenkin saanut säilytettyä kilpailuissa samanlaisen rentouden ja tasaisuuden kuin treeneissä. Tämän kauden alku on mennyt odotettua paremmin ja hevonen tuntuu toimivan erinomaisesti. Tällä hetkellä kilpailemme alue ja kansallisella 110-120 tasolla.

Ella:
 Tällä kaudella kilpakumppaneinani tulevat todennäköisesti toimimaan ainakin viime kaudelta tutut, Sandro Star Carrus eli Santeri ja His Heiress eli Siiri. Molemmat kilpailevat vaativalla tasolla. Santerin kanssa alku ei ollut helppo. Oikeastaan ensimmäinen vuosi meni melkolailla siihen, että opettelimme menemään samaan suuntaan. Santerilla on vahva oma tahto ja vaikeuksia sen kanssa onkin tuottanut keskittymien ja energian kanavoiminen työhön. Yhteistyön tultua intensiivisemmäksi, on Santeri osoittautunut luultua laadukkaammaksi, vaihdot ovat sille helppoja ja sen on helppo koota itseään. Siiri on pieni prinsessa joka yrittää aina kovasti ja koittaa usein treeneissä olla viisaampi kuin ratsastajansa ja tarjoaa milloin mitäkin liikkeitä itsenäisesti. Siiri on varma ja tasainen suorittaja, eikä yleensä hötkyile turhia. Kilpailuissa se tekee parhaansa ja tuntuukin välillä jopa paremmalta radalla kuin treenissä.

 

 

Miksi juuri este- tai kouluratsastus?
Salla: Olen aina tykännyt vauhdikkaista ja jopa hieman vaarallisista lajeista. Esteet ovat aina olleet se ykkösjuttu. Koulustarttejakin löytyy muutama, mutta koin lajin liian hitaaksi ja tylsistyttäväksi. Vanhempani ovat aina koittaneet houkutella minua lajin vaihtoon. Jo ponivuosina minulle tarjottiin huippu kouluponia, mutta kukaan tai mikään ei saanut päätäni käännettyä, ei edes se, että olisin saanut käyttööni Ellan huippukokeneen Elikon heti hänen nuortenvuosien jälkeen.


Ella: Olin ratsastuskoulussa käydessäni kiinnostunut esteratsastuksesta ja kilpailinkin aluetasolla. Ensimmäisen ylläpitohevosen saatuani kaaduimme melko pahasti estekilpailuissa, jonka jälkeen aloin arastella esteitä. Aloin treenata enemmän koulua – pikkuhiljaa tavoitteellisemmin ja tavoitteellisemmin. Vaihto takaisin esteratsastukseen ei tule kuuloonkaan, vaikka pidän pienien esteiden hyppäämisestä, en usko, että pääni kestäisi pidemmän päälle sitä pelonsekaista jännitystä.

 

 

Millä tasolla kilpailette tällä hetkellä?
Salla: Kilpailen alue ja kansallisella 110-120 cm tasolla. Laji vaatii erittäin hyvää keskittymiskykyä ja nopeaa reagointia yllättäviin muutoksiin. Luottamus ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat varmastikin tärkeimmät asiat esteratsastuksessa. Pitää tietää, mihin oma hevonen kykenee ja mitkä ovat teidän omat vahvuudet. Ei voi vain katsoa muista mallia, vaan pitää löytää oma tapa ratkaista ongelmat kyseisen hevosen kanssa.


Ella: Tällä kaudella kilpailen VaB-A -tasolla. Hevoselta vaaditaan kestävyyttä ja kuuliaisuutta. Sen tulee luottaa ratsastajan arviointikykyyn ja noudattaa ohjeita pilkun tarkkuudella. Ratsastajan puolestaan täytyy tuntea hevonen, sen liikkeet ja käytös ja osata ennustaa, mitä seraavaksi tulee tapahtumaan, jotta pystyy häiriöistä huolimatta suorittamaan vaaditun tehtävän mahdollisimman täydellisesti.

10653477_10153234579272280_1956185191286903608_n

Millainen viikko-ohjelma teillä on?
Salla: Pyrin liikuttamaan Hedinan päivittäin. Vapaapäivät ovat kävelytystä tai rentoa juoksutusta. Puomi- ja kavalettitreenejä kerran kaksi viikossa, maastoilemme viikon aikana yleensä muutamaan otteeseen, (alkukäynnit sujuvat maastossa kaverin kanssa mukavasti), estevalmennuksia kerran viikossa ja sileän työskentelyyn kuluukin sitten loppuaika.


Ella: Tällä hetkellä elämäni pyörii pitkälti koulun ympärillä ja olen käynyt Suomessa noin kaksi kertaa kuukaudessa, kolme päivää kerrallaan. Tällöin treenaan hevoset ensimmäisenä päivänä keskittyen läpiratsastukseen ja sen jälkeen treenaan paljon sivuttaisliikkeitä ja siirtymisiä. Kun hevoset ovat hyvin avuilla, teen enemmän kokoamista ja liikkeitä hieman korkeammassa muodossa. Kesällä ratsastan ainakin Santerilla useamman kerran viikossa ja teen treenisuunnitelman kisoja silmällä pitäen. Suunnittelen viikko-ohjelman niin, että ehdin rauhassa ratsastaa radan läpi pätkissä eri päivinä: raviohjelma yhtenä ja laukka toisena. Jos rata on minulle uusi, saatan ratsastaa myös sen muutaman kerran kokonaan läpi omana päivänään. Yksi juoksutuspäivä kuuluu joka viikkoon, välillä työstän Santeria myös maasta käsin kahdella ohjalla. Viikkoon sisältyy myös maastopäivä ja kevyempiä ratsastuksia, joita suorittavat myös Santerin omistajat. Välillä pidän myös heille tunteja. Vaikka suunnitelma on taustalla saatan muuttaa sitä, jos tunnen että hevonen on liian väsynyt tai liian vireä, yritän säätää energiatason riittäväksi kilpailuja ajatellen. Liian virkeänä tai liian väsyneenä hevonen ei keskity kunnolla. Siirin kanssa omistaja ratsastaa suurimman osan viikosta, mutta kisojen lähestyessä suunnittelemme viikon kulun yhdessä, jotta Siiri olisi mahdollisimman pehmeä ja tyytyväinen kilpailupäivänä.

 

 

Ketkä teitä valmentavat?
Salla: Valmentajinani toimivat Tomas Kiviranta ja Ella Tanhuanpää. Tomaksen valmennuksissa on kaikilla aina hyvä meininki. Käytimme yhteistyön alussa paljon aikaa kartoittaaksemme ongelman ja mietimme, miten sitä aletaan ratkaisemaan. Tomaksen treeneissä pidän siitä, ettei keskitytä vain suurien ratojen hyppäämiseen, vaan myös siihen, että hevoset ovat pehmeitä ja avuilla. Hevosia myös jumpataan ja verrytellään ennen varsinaista treeniä hyvin. Vaikka valmennuksen tehtävä olisikin haastava ja homma ei sujuisikaan alussa, niin mitään ei jätetä kesken, vaan homma viedään loppuun asti ja hyppääminen lopetetaan vasta onnistuneeseen suoritukseen. Treenit ovat välillä todella haastavan tuntuisia, mutta mielestäni on hyvä haastaa itseään. Tomaksen valmennuksiin siirryttyä olenkin saanut itseluottamusta ja varmuutta omaan tekemiseeni rutkasti lisää.


Ella: Valmentajani on jo vuosien ajan toiminut Lilli Luoma. Juniori- ja nuortenvuosina hevoseni Eliko myös asui Lillin tallilla, ja ratsastin myös hänen hevosiaan. Lillin kanssa meillä on aina ollut hyvä yhteys ja keskinäinen luottamus. Olemme aina pystyneet keskustelemaan avoimesti ja molempien mielipiteet on otettu huomioon sekä treeneissä että kilpailuissa.

 

 

Parhaat saavutuksenne tai ikimuistoisimmat kisanne?
Salla: Parhain kisamuisto on varmastikin Ellan PM- ja EM-kisamatkalta, jonka teimmekin miltein kokonaan kaksin. Reissu oli raskas, mutta ikimuistoinen. Omista kisoista parhaimmin mieleen jäänyt kisa on varmastikin Ypäjän Mini Derby. Samoissa kisoisa koin sekä onnistumisia että suuren takapakin kilpailu-urallani.


Ella: Vuosiin on mahtunut vaikka minkälaisia saavutuksia, mutta hienoimmalta on tuntunut ratsastaa radalle Euroopan Mestaruuksien finaalissa, ja mahdollisesti vielä hienommalta ratsataa melko onnistuneen radan jälkeen lopputervehdykseen koko Suomi-tiimin kannustuksen saattelemana! Samalla kyseisistä kilpailuista on jäänyt haikea muisto, sillä silloin päättyi yksi luku elämässäni. Eliko oli päätetty myydä, ja oli aika alkaa keskittyä opiskeluun. Muistan kuinka olin Lillin ja Markon (Björs) kanssa menossa katsomaan kuvia radastani ja totesin heille, että ”Kaikki on hyvin, mutta mä alan nyt itkeä”. Aloin ehkä silloin tajuta, mitä Elikon myyminen oikeastaan tarkoittaa.

 

 

Lempi kouluohjelmanne tai arvostelunne esteillä?
Salla: Lempi arvosteluni on A2.0. Radalla saa pitää hyvää vauhtia yllä ja tarpeentullen kääntää reippasti. Hedinan kanssa aikaluokat ovat aivan parasta! Hevonen toimii mielettömän hyvin ja tuntuu kuin se lukisi ajatuksiani. Minkäänlaista erityistä lempi estettä minulla ei ole, mutta linjat ja sarjat ovat minulle mieluisia tehtäviä.


Ella: Olen aina tykännyt ratsastaa Küriä. Kürissä saa näyttää hevosensa vahvuudet ja tehdä ohjelmasta juuri sopivan vaikeusasteeltaan. Vielä hyvä rytmikäs musiikki, joka vie mukanaan, viimeistelee ratsastuselämyksen. Laukkapiruetti ja ravisulku kuuluvat lempiliikkeisiini. Kummankaan suorittaminen ei tapahdu tuosta vain laadukkaasti, vaan molemmat vaativat hyvää valmistelua ja säätöä itse liikkeen sisällä tahdin, rentouden ja tasapainon säilyttämiseksi.

 italia

 

Mitä kilpaurheilijalta mielestänne vaaditaan?
Salla: Kilpaurheilijalta vaaditaan sitoutumista, päättäväisyyttä ja kunnianhimoa. Uhrautumisesta en niinkään tiedä omalla kohdallani, sillä olen viihtynyt harrastusteni parissa ja siellähän ne kaveritkin ovat olleet.


Ella: Kilpaurheilijalta vaaditaan päättäväisyyttä, sitoutumiskykyä, määrätietoisuutta ja kunnianhimoa, eikä voitontahdostakaan haittaa ole. En koe, että olisin koskaan joutunut ”uhraamaan” aikaani hevosille: vietin peruskouluikäisenä ennemmin aikaa tallilla kuin kavereiden kanssa. Tallilla oli samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa touhuilu voitti ”hillumisen” kylillä koulukavereiden kanssa. Joinain aamuina herätys ennen kukonlaulua on tuntunut raskaalta, mutta aina se on ollut vaivan arvoista.

 

 

Ovatko hevosenne olleet valmiita vai oletteko vieneet niitä eteenpäin?
Salla: Hedina oli melko valmis tultuaan meille, mutta vei paljon aikaa saada se kuuliaiseksi ja riittävän herkäksi miesratsastajan jälkeen.


Ella: Elikon saadessani olimme molemmat kilpailleet omilla tahoillamme vaativa B -tasolla. Yhdessä etenimme vuosi vuodelta tasolta toiselle, kouluttaen toinen toisiamme Lillin valvovan silmän alla.

 

 

Millainen hyvä este- tai kouluhevonen on luonteeltaan?
Salla: Hyvä estehevonen on rohkea, reaktiivinen ja kuuliainen. Hevonen saa ja pitääkin olla tulinen luonteeltaan, mutta hevosen ei tule silti käyttäytyä huonosti.


Ella: Hyvä kouluhevonen on kuuliainen ja voimakas, mutta samalla kevyt, tahdikas, ilmavaliikkeinen ja yhteistyöhaluinen sekä luottaa ratsastajaansa. Hevosen tulisi myös pitää esiintymisestä ja kestää pitkiäkin kuljetusmatkoja. Hevonen ei saa stressata kuljetuksia tai yöpymisiä kilpailupaikoilla liikaa, vaan sen tulee sopeutua eri tilanteisiin.

 

 

Oletteko koskaan miettineet lopettavanne kilpailemista?
Salla: Mietin lopettamista muutamia vuosia sitten, sillä vastoinkäymiset tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Loukkaantumisia, leikkauksia, kaatumisia, treeneissä ei kulkenut, hevonen oli kipeä, ei ollut aikaa… Kaikki vaan kuormittui samoihin hetkiin. Nyt kun ajattelen tilannetta jälkeenpäin, niin tuo hetki vain vahvisti minua ihmisenä ja ratsastajana.


Ella: Aktiivisten kilpailuvuosien aikana lopettaminen ei käynyt mielessä. Elikon myymisen jälkeen ja opiskeluiden alettua ratsastus jäi murto-osaan aiemmasta, ja omalta osaltaan tauko joka viikonloppuisista kilpailureissuista on tehnyt hyvää. Kuitenkin aina, kun luen kilpailutuloksia, mietin että kunpa voisin olla mukana. Ehkä opiskeluiden jälkeen on jälleen aikaa panostaa harrastukseen ja palata isommille areenoille.

 

 

Onko hevosillanne vuokraajaa tai liikuttajaa?
Salla: Olen hyvin tarkka ketä hevoseni kyytiin päästän. Onnekseni talliltamme ja kaveripiiristäni löytyy luotettavat henkilöt, joiden uskallan antaa toimia hevoseni kanssa ilman ”valvontaani”. He ovat korvaamaton apu kiireisinä aikoina ja kohtelevat ja hoitavat Hedinaa kuin omaansa.


Ella: Omilla hevosillani ei ole koskaan ollut vuokraajia. Yleensä järjestin kaikki muut menot sen mukaan, että ehdin itse hoitaa hevoseni. Äärimmäisen harvoin kukaan muu kävi esimerkiksi Elikon kyydissä.

ypäjä

Millainen tiimi takaanne löytyy?
Salla ja Ella: Meillä on aina ollut vahva tukiverkko, joka on koostunut äidin, isän ja siskon lisäksi myös isoäidistä ja tietenkin valmentajasta. Jokaiselle on vuosien aikana muodostunut oma roolinsa.

 

Millaiset ovat Suomen ratsastuspiirit?
Salla ja Ella: Tuntuu siltä että, vaikka kilpailemmekin toisiamme vastaan, olemme kaikki yhtä suurta perhettä. Suurin osa tukee ja kannustaa myös kanssakilpailijoitaan ja toisten menestyksestä ollaan iloisia. Jokainen on varmasti myös kokenut epäonnistumisia, joten olemme kaikki samassa veneessä. Todennäköisesti joukkoon mahtuu myös kateutta, mutta sekin varmasti kuuluu asiaan.

 

Miltä vuosi 2016 näyttää?
Salla: Pyrin saamaan kisoista hyviä ratoja ja onnistumisia.

Ella: Tänä kesänä etusijalla on kesätyöni pieneläinklinikalla ja kilpailuissa tulen käymään niin usein kun työ antaa myöden.

 

 

Onko ollut alusta asti selvää, että kilpailette eri lajeissa?
Ella: Salla on aina ollut huoleton hurjapää ja minä rauhallinen ja huolellinen asioiden viimeistelijä. Luonteenpiirteemme ovat alusta alkaen ohjanneet meitä eri lajeihin.

Leirikoulu 6des luokka 030

KUMPI KAMPI

Enemmän Instagram-seuraajia?
Sallalla.

Voittanut kisoissa useammin?

Ella.

Ahkerampi?

Ella.

Ujompi?

Emme ole kumpikaan ujoja!

Isompi kypärä?

Sallalla.

Teksti: Eveliina Korhonen   I   Kuvat: Tanhuanpään arkistot

Katso myös

DSC_0997-001

Kun kaikki on jo sanottu

Anniina Gullansin blogi Unelmien musta ja Emilia Kärjen Tähtisafiiri-blogi lopettivat heinäkuun alussa. Miksi naiset päätyivät lopettamaan bloggaamisen ja mitä heille nyt kuuluu?  Anniinan…

Lue koko juttu »

Julkaistu 18.08.2016 20:16
Kategoria: Haastattelu


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heidi Mattila ei anna MS-taudin haitata hevosharrastusta

Ylöjärveläinen Heidi Mattila (37) sai MS-diagnoosin vuonna 2010. Miten aktiivisen hevosihmisen elämä muuttui sairauden myötä ja miltä tulevaisuus nyt näyttää? –…

Lue koko juttu »

Julkaistu 05.08.2016 0:01
Kategoria: Haastattelu


koulua

Hevosalan ammattilaiset: hevosen terveysneuvoja Marika Kuutti

Marika Kuutti (24) on kauhavalainen vastavalmistunut hevosen terveysneuvoja. – Voin auttaa ruokinnan suunnittelussa ja sopivien varusteiden löytämisessä, käytösongelmissa sekä monissa hevosten terveyteen…

Lue koko juttu »

Julkaistu 18.07.2016 17:23
Kategoria: Haastattelu


_17A7078

”Ratsastusjousiammunnan suurin haaste liittyy usein ratsastajan pelkoon kontrollin menetyksestä”

Villikko Ratsukko -blogista tuttu raisiolainen Anni Jauhiainen (17) löysi ratsastusjousiammunnan valmentajansa kautta. Ratsastusjousiammunnaksi voidaan yleisesti kutsua kaikkea jousiammuntaa, joka tapahtuu…

Lue koko juttu »

Julkaistu 11.07.2016 18:26
Kategoria: Haastattelu


520

blogia

186

postausta

0

postausta tänään