Mainonta | Ota yhteyttä

Postaushaaste: Miten minusta tuli ratsastaja?

postaushaaste-1
Olen aina ollut todella eläinrakas ihminen. On kyse sitten perhosista, hämähäkeistä tai koiranpennuista, minulla on aina ollut paljon rakkautta jaettavana. Ala-asteen ensimmäisiin luokkiin asti olin vahvasti koiraihminen: minulla oli omalle koiralleni jonkinlainen hoitovihko ja luokassa kierrätettiin kyhäilemääni vihkoa, johon jokainen sai kirjoittaa esittelyn omasta koirastaan. Ensimmäisen ja toisen luokan aikana keksin myös, että ratsastus saattaisi olla kiva harrastus. En ole ihan varma, mistä moinen ajatus hiipi mieleeni, sillä kukaan ystävistäni tai sukulaisistani ei harrastanut kyseistä lajia. Vinguin ja vanguin vanhemmiltani lupaa päästä tallille, mutta ovelina he sanoivat luvan heltyvän vain, jos saisin jonkun luokkalaiseni tulemaan mukaani. Kuinka ollakaan, vapaaehtoisia ei löytynyt.

Kaikki kuitenkin muuttui kolmannella luokalla, kun luokalleni tuli uusi saparopäinen tyttö, Viivi. Muistan, miten Viivin kaikki tavarat villapaidasta terottimeen olivat täynnä hevosia. Ja kun hän lopulta kysyi, tietäisikö joku jotain mukavaa tallia lähistöltä, innostuin välittömästi. Minä en tiennyt, mutta olisin valmis ottamaan selvää. Äiti ja isä olivat hieman vastahakoisia talleilun suhteen, olinhan tuohon aikaan melko pahasti allerginen lähes kaikille karvaisille otuksille, mutta lupaus oli lupaus. Kehuttavan hienosti äitini jaksoi tehdä taustatyötä, ja pian jo eksyimmekin erään maalaistallin pihalle.

Se eksyminen kesti kaikkiaan yhdeksän vuotta. Tuo kyseinen talli tulee olemaan minulle aina merkityksellinen: siellä ratsastin ensimmäisen tuntini, nostin ensimmäiset laukkani, sain ensimmäinen hoitohevoseni, kohtasin Elämäni Hevosen ja jouduin myös sanomaan katkerat jäähyväiset. Vaikka ratsastustaitoni eivät kovin suurin harppauksin tuolla maalaistallilla kehittyneetkään, sain paljon arvokasta oppia ja tietoa hevosenhoidon puolelta.

Voisi kai siis sanoa, että minusta tuli ratsastaja onnekkaan sattumuksen kautta. Ilman Viiviä en olisi vuosikausiin päässyt tutustumaan hevosten maailmaan. Ja mitä tulee vanhempiini, he todellakin uskoivat, että kyllästyisin ratsastukseen nopeasti. Toisin kuitenkin kävi, ja vielä 17 vuoden jälkeenkin jaksan edelleen olla yhtä innoissani ratsastuksesta ja hevosista yleensä. En vaihtaisi tätä mihinkään.

poniiii


Teksti ja kuvat: Eveliina Korhonen

Katso myös

rampetti

Postaushaaste: Jos hevoseni osaisi puhua…

MITÄ PONINPOIKANEN SANOISI, JOS… … maastossa tulisi peura vastaan? ”Okei, meikäpoika ei tällaista jää katselemaan – koti kutsuu! Ratsastaja, roikutko mukana…

Lue koko juttu »

Julkaistu 23.07.2016 0:01
Kategoria: Haaste


pusu

Postaushaaste: Jatka lausetta

Lempi askellajini… on töitä tehdessä ehdottomasti ravi! Mutta muuten reipas laukkakin on ihan jees! Lähestyessäni estettä… lasken aina askeleita ja…

Lue koko juttu »

Julkaistu 08.07.2016 10:11
Kategoria: Haaste


poniiii

Postaushaaste: Miten minusta tuli ratsastaja?

Olen aina ollut todella eläinrakas ihminen. On kyse sitten perhosista, hämähäkeistä tai koiranpennuista, minulla on aina ollut paljon rakkautta jaettavana….

Lue koko juttu »

Julkaistu 26.06.2016 0:01
Kategoria: Haaste


a5

Postaushaaste: 10 sanaa, 10 kuvaa

AURINGONNOUSU   SANATTOMUUS KULTAINEN YSTÄVYYS MENETYS ODOTUS RAUHA ELÄMÄ ONNI ILO Kuvat: Eveliina Korhonen

Lue koko juttu »

Julkaistu 07.06.2016 13:05
Kategoria: Haaste


520

blogia

201

postausta

0

postausta tänään