Mainonta | Ota yhteyttä

Muulista on moneksi

Muuliprojekti-blogin Kaisa Määttänen (30) lupautui kertomaan Jalustin.netin kävijöille muuleista ja niiden sielunmaisemasta. Pitkäkorvat vaativat omistajaltaan paitsi rautaisia hermoja myös huumorintajua ja kekseliäisyyttä. – Jos muulia käsittelee hevosena, mennään syvälle metsään, Kaisa kertoo.

1RBvrve

Muulista tuli Muuli

Kaikki lähti liikkeelle vuosia sitten. 15-vuotiaan Kaisan kotiin tuotiin talvihoitoon shettisruuna Seppo ja aasiori Velmu Heinolan 4H-yhdistykseltä. Kaksikko vietti kaikkiaan neljä talvea Määttäsen perheen luona. Vuosien varrella Kaisa on ehtinyt myös omistaa puolet hevosesta, toiminut vuokraajana ja tuntilaisenakin.

– Aasit eivät olleet kovin yleisiä Suomessa 2000-luvun alussa. Minulla oli aluksi suuria vaikeuksia pärjätä Velmu-aasin kanssa, sillä se halusi huidella vähän missä sattuu ja sillä oli lisäksi kaviokuumetaustaa. Suomeksi tietoa ei ollut olemassa, joten etsin sitä ulkomailta. Internetissä ei ollut vielä silloin juuri mitään aasitietoa, joten tilasin ulkomailta englanninkielisiä kirjoja. Perustin Aasinus-internetsivut jakamaan tietoa aaseista ja löysin sen kautta muitakin aasinomistajia, ja vuonna 2008 perustimme Suomeen Aasiyhdistyksen, Kaisa kertaa. – Tuossa vaiheessa minulla ei ollut mitään kavioeläintä, mutta yhteen muuliin, Heikkiin, olin jo tutustunut. Se olikin silloin ainoa hevoskokoinen muuli Suomessa.

Muulin hankinta ei ollut itsestäänselvää. Aluksi Kaisa nimittäin olisi halunnut ostaa itselleen isokokoisen aasin, mutta ne olivat harvinaisia Euroopassa. – Englannissa oli muutamia mammuttiaaseja, mutta budjetti ylittyi niiden kohdalla reilusti, Kaisa kertoo. – Minulla oli siis sekä aasi- että hevostaustaa ja toimin aktiivisesti Suomen Aasiyhdistyksessä. Hevoset eivät kuitenkaan enää sykähdytäneet millään tavalla, tai ainakaan niin, että olisin halunnut ostaa oman hevosen. Muulissa kuitenkin pitäisi olla kaikki aasin ja hevosen hyvät puolet. Se olisi rauhallinen ja viisas, menee mistä vain, on sellainen yhden ihmisen eläin ja sillä voisi ratsastaa monipuolisesti. Lisäksi muulin askellajit ovat miellyttävät istua, Kaisa kertoo muuli-innostuksestaan.

– Aasit ja muulit eivät muuten ole mitään tyhmiä, vaan itseasiassa nokkelampia kuin hevoset – ja kyllä, tutkimustuloksia löytyy! Kaisa naurahtaa. – Muulit ovat sekä aaseja että hevosia älykkäämpiä.

Helmikuussa 2016 Kaisan haave vihdoin toteutui, kun hän vihdoin sai oman muulin. – Muuli on 3-vuotias tamma Espanjasta. Sen tarkempi sukutaulu tai vanhempien rodut ovat vielä hämärän peitossa, mutta saan niistä toivottavasti tietoa tulevaisuudessa. Muuli tuli Suomeen helmikuun puolivälissä eli se on minullekin vielä todella tuore tuttavuus, Kaisa kertoo.

– Muulin myytiin minulle India-nimellä, mutta passissa ei nimeä ollut lainkaan. Ajattelin olla luova ja keksiä sille virallisen nimen. Kutsumanimi olisi kuitenkin ehdottomasti pitänyt olla olemassa jo ennen kuin Muuli saapui, sillä kun sitä ei ollut, tuli sitä kutsuttua vaan Muuliksi. Ja nyt, kun sitä on kutsunut sillä nimellä melkein pari kuukautta, on mahdotonta ottaa mitään muuta kutsumanimeä käyttöön. Joten se on sitten Muuli, Kaisa selittää Muulin nimen taustaa.h3ooM2x

Terve kuin muuli

Muulissa on 50% hevosta ja 50% aasia, joten se eroaa aika paljon sekä hevosesta että aasista. Muulin isä on aasi ja muuliaasin taas hevonen. Vaikka yleisesti sanotaankin, että varsa perii rakenteen emältään, ei se muulien ja muuliaasien kohdalla pidä paikkaansa. Kaisa kertookin, että aasitamman varsa muistuttaa ulkonäöllisesti enemmän hevosta kuin muuli.

– Henkisellä puolella ei voi etukäteen tietää, kuinka aasimainen tai hevosmainen muulista tulee. Ulkonäkönsäkin puolesta muuleja on erilaisia, mutta yleensä niillä on paksu kaula, ohuet jalat, luikku takapää ja ne lihovat helposti muistuttamaan lihapullia, Kaisa kertoo. – Aaseilla, ja sitä kautta myös muuleilla, on pysty lapa, jonka takia kavioiden tulee olla pystymmät kuin hevosilla. Muulin kavio on siis soikea, ei pyöreä. Muulin voi kengittää, jos kokee sen tarpeelliseksi, mutta kavioaines on yleensä kovaa kuten aasillakin, joten kengitykselle ei välttämättä ole tarvetta. Oman muulini yritän pitää kengättä mahdollisimman pitkään.

Muulin selkä eroaa myös hevosen selästä merkittävästi: muulin selkä on suora pötkylä. Tällöin normaali hevossatula ei käy muulille, koska se on liian leveä edestä. – Olen varautunut siihen, että sopivan satulan etsintään voi kulua kauan aikaa! Kaisa nauraa.

Kaisa on perehtynyt myös muulien terveyteen. – Lukemani perusteella muulit ovat todella terveitä. Jenkkikirjoissa sanotaan, että muulit eivät koskaan sairastu ja on todella harvinaista että ne saisivat ähkyn. Ne eivät syö itseään ähkyyn ja ”ennen hyvinä aikoina” muulit pääsivät töiden jälkeen isolle laitumelle, jossa oli kauralaarit avoinna kaikille. Muulit söivät mitä söivät ja menivät sitten laiduntamaan eikä ähkyjä ollut koskaan. No en minä tätä itse uskaltaisi kokeilla, mutta näin väittävät.

– Luulen kyllä, että jossain preerialla muulille on aika luontaiset olot, eli kun ne tulevat tänne Suomen märkään talveen, niin kavioiden hoitoon pitää kiinnittää ekstrapaljon huomiota. Aasithan eivät missään nimessä ole kotoisin märiltä alueilta, joten muulikaan ei ole ihan niin sopeutunut kurakeleihin kuin hevonen. Mutta sen näkee sitten. Tällä hetkellä Muulin kaviot näyttävät oikein hyviltä ja terveiltä ja niitä on Espanjassa hoidettu hyvin, Kaisa summaa. – Itse omistaja on varmaan se, joka muulinsa sairastuttaa. Eli ruokkimalla liian hyvin saa muulistakin lihapullan ja sitä kautta tulee metabolista oireyhtymää jne. Tosin en ole kuullut tai lukenut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta muulien kohdalla. Aaseilla tämä taas on melko yleistä. Muulista muuliin ei periydy mikään sairaus enkä ole tietoinen miten hevosten perinnölliset sairaudet siirtyisivät muulille, joten en osaa sanoa varmasti.

 

Monipuolinen menopeli

Muulit saavat Kaisalta kehuja myös monipuolisuudestaan. – Minä ostin oman muulini ratsuksi. Pienemmät muulit ovat lemmikkejä, seuralaisia tai pienten lasten ratsuja. Työmuuleja, kuten työhevosiakaan, ei Suomessa käsittääkseni juuri ole, Kaisa kertoo. – Erityisesti vaellusratsastuksessa muulit ovat hyviä. Niiden askeleet ovat tasaiset ja ne pystyvät kulkemaan kapeammalla polulla kuin hevoset. Niille myös tuntuu olevan luontaista kulkea jonossa polkua pitkin. Siinä mielessä ne muistuttavat islanninhevosia.

Halusin myös tietää, voiko muuleilla kisata samoissa luokissa tai lajeissa kuin hevosellakin, vai koskevatko niitä jotkin eri määräykset. – Muulilla voi kisata samoissa luokissa, mutta käsittääkseni on hyvän tavan mukaista kysyä kisajärjestäjältä etukäteen, saako muulilla osallistua, Kaisa selittää. – Ratsuna muuli on siis ihan yhtä pätevä kuin hevonenkin, mutta ihan tuosta vain ei saa ilmoittautua kilpailuihin. Hevoset yleensä pelkäävät muuleja, joten kanssaratsastajat saattavat vastustaa osallistumista. Ainakin Yhdysvalloissa, joissa muuleja on melko korkeallakin tasolla kilpailemassa, voi muulin ratsastaja joutua verryttelemään kauempana hevosista ja pysyttelemään piilossa muiden kisasuoritusten aikana, jotta ne eivät muulin takia menisi pilalle.

– Muuleista sanotaan, että ne voivat osallistua moneen eri lajiin vaikka samana päivänä. Taitavalla muulilla voi siis samana viikonloppuna kisata sekä lännenratsastuksen eri lajeissa, englantilaisessa kouluratsastuksessa ja vieläpä esteilläkin. Muuli kyllä tietää, mitä siltä haetaan, kun varusteet ja kisakenttä vaihtuvat. Muulilla voi siis kokeilla kaikkia lajeja ja se pystyy kehittymään kaikessa jollekin tasolle. Ei vältämättä kisakentille, mutta suurin osa harrastuksesta yleensä tapahtuukin ihan omalla kotitallilla.

gd5AY7V

”Jos käsittelee muulia hevosena, mennään syvälle metsään”

Kaisa kertoo seuraavansa jonkin verran Saksan muulimarkkinoita, ja kertoo muulien olevan samassa hintaluokassa puskatason hevosten kanssa. Muuleja on kuitenkin todella vähän myynnissä, ja erityisesti isoista, yli 145 cm muuleista on pulaa, joten hinta voi niiden kohdalla olla korkeampi. Suomessa Kaisa arvelee muuleja olevan 15-20 kappaletta, joista suurin osa on niin sanottuja pieniä shettismuuleja.

– Suurin osa Euroopan muuleista on noin 2000-3000 euron hintaisia. Vuotiaat ja sitä nuoremmat ovat noin 1000 euron luokkaa. Muulit eivät siis välttämättä ole kalliita, mutta koska niitä ei juurikaan ole Suomessa myynnissä, nostavat kuljetuskustannukset hintaa ja voivat jopa tuplata varsinaisen hankintahinnan. Suomessa oli viime vuonna pieniä noin 120 cm muuleja myynnissä reilun 2000 euron kappalehintaan.

Kenelle muuli sitten sopii? Kaisan mielestä mahdollisen omistajan tärkeimpiä piirteitä ovat reiluus, eläimenlukutaito, kekseliäisyys, huumorintaju ja pitkäpinnaisuus. – Muulin ostajalla tulisi lisäksi mielestäni olla kokemusta myös aaseista. Muuten on vaikeaa ymmärtää, miksi muuli toimii ja ajattelee, niin kuin ajattelee. Ja jos ei ymmärrä muulin logiikkaa ja käsittelee sitä hevosena, mennään syvälle metsään, Kaisa toteaa. – Jos pidät aaseja tyhminä ja itsepäisinä, tee muulille palvelus ja jätä se ostamatta. Mutta jos  olet valmis astumaan ulos omasta hevoskuplastasi ja opettelemaan elämää muulin kanssa, niin mikäs sen parempi opettaja kuin muuli. Mutta täytyy muistaa, että se on aina muuli, ei mikään pitkäkorvainen hevonen. Monessa asiassa se toki on kuin hevonen, mutta ei kaikessa.

Kaisa painottaa myös omistajan kekseliäisyyyyä. Jos aasi tai muuli esimerkiksi alkaa jumittaa, syynä on usein jonkin asian pelkääminen, ei suinkaan huijaaminen tai töistä lintsaaminen. – Näiden kanssa luottamuksen rakentuminen kestää pitkään, jopa puoli vuotta. Mutta kun se on saavutettu, kiipeää muuli omistajan perässä vaikka kuuhun, Kaisa kehuu. – Huumorintajua, pitkää pinnaa ja luottamusta muulin kanssa on oltava. Vaikka alku Muulin kanssa oli melko hankalaa, luotan siihen, että ennemmin tai myöhemmin siitä tulee luottopelini. Ehkä siihen menee kaksi kuukautta, ehkä puoli vuotta tai kolme vuotta. Teoriassa tiedän paljon muuleista, mutta käytännössä kaikki pitää opetella kantapään kautta uudestaan ja soveltaa omaan muuliin.a3RdglH


Teksti: Eveliina Korhonen   I   Kuvat: Reetta Ollila

Katso myös

DSC_0997-001

Kun kaikki on jo sanottu

Anniina Gullansin blogi Unelmien musta ja Emilia Kärjen Tähtisafiiri-blogi lopettivat heinäkuun alussa. Miksi naiset päätyivät lopettamaan bloggaamisen ja mitä heille nyt kuuluu?  Anniinan…

Lue koko juttu »

Julkaistu 18.08.2016 20:16
Kategoria: Haastattelu


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heidi Mattila ei anna MS-taudin haitata hevosharrastusta

Ylöjärveläinen Heidi Mattila (37) sai MS-diagnoosin vuonna 2010. Miten aktiivisen hevosihmisen elämä muuttui sairauden myötä ja miltä tulevaisuus nyt näyttää? –…

Lue koko juttu »

Julkaistu 05.08.2016 0:01
Kategoria: Haastattelu


koulua

Hevosalan ammattilaiset: hevosen terveysneuvoja Marika Kuutti

Marika Kuutti (24) on kauhavalainen vastavalmistunut hevosen terveysneuvoja. – Voin auttaa ruokinnan suunnittelussa ja sopivien varusteiden löytämisessä, käytösongelmissa sekä monissa hevosten terveyteen…

Lue koko juttu »

Julkaistu 18.07.2016 17:23
Kategoria: Haastattelu


_17A7078

”Ratsastusjousiammunnan suurin haaste liittyy usein ratsastajan pelkoon kontrollin menetyksestä”

Villikko Ratsukko -blogista tuttu raisiolainen Anni Jauhiainen (17) löysi ratsastusjousiammunnan valmentajansa kautta. Ratsastusjousiammunnaksi voidaan yleisesti kutsua kaikkea jousiammuntaa, joka tapahtuu…

Lue koko juttu »

Julkaistu 11.07.2016 18:26
Kategoria: Haastattelu


520

blogia

631

postausta

3

postausta tänään